Kolmas TaikinaTiistai on nyt takana ja tunnelmat ovat hyvin sekavat. Sanonta "kolmas kerta toden sanoo" taitaa tosiaan päteä aivan kaikkeen, myös leivontaan.
Kahden edellisen viikon virheistä on nyt tehty syvällinen analyysi ja toivon mukaan virheet saadaan korjattua tänä iltana. Päivän herkuksi valikoitui monien hyvien jälkiruokien joukosta kääretorttu, ranskaksi "biscuit roulé ". Kääretorttu vaikuttaisi olevan katoava luonnonvara nykyaikaisesta kahvipöydästä, mutta toivottavasti tämän kirjoituksen myötä joku taas siitä innostuisi.
Aikamme eri kääretorttureseptejä selattuamme päädyimme tekemään banaanilla ja mansikkavaahdolla täytetyn yksilön. Kahden edellisen viikon ansiosta raaka-aineet olivat täytettä lukuunottamatta kasassa ja leivonta saatiin käyntiin. Viimeviikkoisen analyysin ansiosta muna-sokeriseosta vatkattiin tällä kertaa äärettömän pitkään ja huolellisesti. Tämän jälkeen lisättiin muut aineet ja taikina oli valmis uuniin. Paistettu taikinalevy näytti täydelliseltä ja se saatiin molempien suureksi yllätykseksi ehjänä leikkuulaudalla olevalle voipaperille. Taikinalevyn päälle valeltiin ohut kerros banaanimössöä ja mansikkavaahtoa.
Kaikki oli jo melkein valmista. Olisiko tämä ensimmäinen kerta kun mikään ei mene pieleen, sanooko kolmas kerta oikeasti toden. Ei, ei sano, ainakaan tässä tapauksessa. Emme olleet ottaneet huomioon sitä yksinkertaista faktaa, että liian löysä mansikkavaahto saattaisi juosta karkuun taikinalevyä käärittäessä... Tästä syystä noin puolet vaahdosta oli kääretortun sijaan ajautunut leikkuulaudalle, josta ne myöhemmin siivottiin kyllä parempiin suihin. Tässä vaiheessa kääretortu oli myös hieman painunut kasaan ja vaahtoa oli myös hieman kääretortun ulkopinnoilla, joten päätimme laittaa kääretortun jääkaappiin muovipussissa. Tämän jälkeen syöksyimme kerhohuoneelle pelaamaan pari erää biljardia ja takaisin tullessamme päätimme maistaa mitä olimme saaneet aikaan.
Jälleen kerran ruman ulkokuoren alta paljastui äärettömän mahtava makuelämys, joka edelleen hakee vertaistaan. Kääretorttu katosi kokonaisuudessaan alle 15 minuutissa kahden miehen voimin. Myöhemmin mietimme syitä pienoiselle epäonnistumisellemme ja pääsimme siihen lopputulokseen, että useassa reseptissä esille tullut rahka ei ehkä olisikaan ollut huono vaihtoehto mansikkavaahdon joukkoon.
Ps. Ehkä kolmas kerta todellakin sanoo toden ja tässä tapauksessa toden siitä että miestä ei ole tarkoitettu keittiöön. Tästäkin huolimatta aiomme edelleen uhmata kohtaloa ja jatkaa täydellisen leivontasuorituksen metsästämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti