Operaatio muffinssi

Tiistaina 17. tammikuuta oli vuorossa kaikkien aikojen toinen taikinatiistai. Pohdimme kuumeisesti päivän reseptiä, ja vastaan tuli suunnaton kielimuuri. Ehdotin seuraavaksi reseptiksi masaliisaa, mutta Kalalla ei ollut pienintäkään hajua, mitä moinen tarkoittaa. Yhteisymmärrykseen pääsimme vasta, kun osasin kertoa saman reseptin kulkevan tampereella nimellä mokkapalat. Lopulta kuitenkin päädyimme leipomaan muffinsseja. Kaupassa valitsimme kivoimman väriset vuoat ja täytteeksi valikoitui pätkis, tuo kaikkien suklaiden mersu.

        Itse leivonta alkoi hyvissä merkeissä, ja viime kerrasta oli selvästi ammennettu tietämystä leipomisen alalla. Kaikki sujui lähes täydellisesti ja lopulta oli aika laittaa muffinssit uuniin. Enää ei voisi mikään mennä pieleen. Kohtalo taisi ottaa tuon haasteena, sillä kun muffinssit lopulta otettiin uunista ulos, palasivat viime viikkoiset tapahtumat mieleemme. Edessämme näimme vain 13 tiukasti toisiinsa kiinni kasvanutta ja tavattoman matalaa muffinssia. Mutta uunin nurkassa näimme pienen toivon kipinän: kaksi muffinssia oli täysin irrallaan muista. Ne näyttivät muffinsseilta ja mikä parasta, maku oli täydellinen. Pehmeä muffinssi hyväili makuhuulia ja sisällä oleva pätkis suorastaan suli suuhun. Suurin osa muffinsseista katosi heti leipomisen jälkeen, ja loput seuraavana päivänä. Syömisen ohessa tuunasimme myös essumme uuteen uskoon. Tästä kaikesta intoutuneina suuntasimme kohti kolmatta taikinatiistaita vesi kielellä.