Mistä kaikki oikein sai alkunsa?

Tämä blogi kertoo kahden nuoren teekkaripojan epätoivoisesta yrityksestä syventyä ruanlaiton, tarkennettuna leipomisen, ihmeelliseen maailmaan. Kaikki sai alkunsa tiistaina, tammikuun 10. päivänä, kun mietein (Porin murretta, =mietin) kuumeisesti tekemistä pimentyvään syysiltaan. Sain idean lähteä Kalan kanssa kahville yhteisen  ystävämme luokse. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta päähämme iski täydellinen idea, leivotaan itse pullat!

       Aloitimme kirjaimellisesti tyhjältä pöydältä, sillä ainoa edes hieman leipomiseen liittyvä ainesosa, jonka keittiöstä löysimme, oli pussillinen vehnäjauhoja. Ja sekin alunperin ostettu naapurin käyttöön... Päätimme lähteä kauppaan ostamaan leipomistarvikkeita, ja matkan aikana myös resepti löytyi. Tulisimme tekemään korvapuusteja. Kun varsinaiset ainekset oli saatu haalittua kasaan, päätimme poiketa paikallisessa Vapaa Valinnassa, sillä mitäpä olisi leipuri ilman essua, ja vieläpä vaaleanpunaista.

       Varsinaisessa leipomisessa teimme mielestäni kolme ratkaisevaa virhettä. Ensimmäinen, ja varmasti suurin virhe oli sekoittaa hiiva jääkaappikylmään maitoon. Tästä syystä taikinan kohoaminen ei täysin vastannut odotuksiamme. Ei sitä kädenlämpöistä maitoa näemmä ole sinne reseptiin turhaan laitettu. Toinen virhe oli taikinan vähäinen veivaaminen, joka johtunee molempien kokemuksen puutteesta tällä saralla. Näiden kahden virheen seurauksena taikina liimaantui tiukasti kiinni leivinlautaan. Tilannetta ei saatu pelastettua edes jauhoilla. Tiukan kamppailun jälkeen taikina oli
"rullattu" ja paloiteltu kahdelle pellille. Oman käden jälki oli vahvasti esillä jo tässä vaiheessa. Viimeinen virhe oli laittaa molemmat pellit samaan aikaan uuniin. Myös hiiva alkoi uunissa näyttää heräämisen merkkejä. Lopputuloksena toisen pellin pullien pohja oli hieman tummempi, ja taas toisen hieman raaempi. Yhteistä molemmille oli se että pullat eivät varsinaisesti näyttäneet korvapuusteilta, ja ne olivat paisuneet noin kolminkertaisiksi. Mutta lopputuloksena oli äärettömän hauska leivontatuokio, ja joka tiistainen perinne, jonka antimista saatte tässä blogissa nauttia.

Ps. Toinen pullapussi on vielä pakastimessa odottamassa seuraavia pahaa aavistamattomia vieraita.